SEITSEMÄN TUNTURIN MAA

”Näetko miten kaunis tämä metsä on?

     Minä mitään näe, kun on noita puita tuossa tiellä.

     Minkä niminen  muuten on tuo tunturi?

Kumpi?

       Jaa.. kiitos. Entäs tuo toinen?

Taidat olla myös vähän hullu”

Tunnin verran siinä pällistelimme toisiamme. Yhtä hulluja tosiaan taidettiin olla molemmat. Törmäsin kyseiseen metsoon jo pari vuotta takaperin Kotamajalla. Silloin vielä kannoin ”luontokuvaajan sankariviittaa” ylläni ja yritin kuvata sitä kaukaa peitellen merkkejä sen ”poikkeavaisuudesta” Pyrstö levällään ja kaulan höyhenet pörhöllään olevaa metsokuvaa saa jonkin tovin selitellä aidoksi luontokuvaksi. Varsinkin jos kyseessä on vielä laajakulmalla otettu kuva. Keväällä 2018 metso oli siirtynyt tunturin toiselle puolelle. Törmäsin siihen sattumalta pyöräillessäni Kukastunturia alas. Nyt tuntui tärkeältä korostaa sen hulluutta. Jotenkin se sopi juuri tänne…meidän muiden hullujen keskelle. Täällähän osa meistä on lapinhulluja ja toiset muuten vaan hulluja.

Ylläksellä on tutkitusti maailman puhtainta ilmaa. Metriset lumihanget hohtavat valkoisina, ainakin vielä muutaman vuoden. Nyt tänne taas vaihteeksi kaavaillaan kaivosta. Seitsemän tunturin kupeeseen halutaan Euroopan suurin avolouhos. Kolarissa on kaksi leiriä asian suhteen. Äkäslompolon yrittäjät, kiinteistöjen omistajat sekä me tuhannet puhtaan luonnon ystävät vastustamme sitä, mutta osa kirkonkyläläisistä tuntuvat tykkäävän kaivos ajatuksesta kuin ”hullu puurosta” Äkäslompololaiset matkailualan yrittäjät eivät kaivoksen kannattajien mielestä tee kunnon työtä ja ”etelän vetelät” voisivat ryypiskellä etelässä. Kaikki jotka Ylläksellä ovat käyneet lomailemassa toki tietävät, että Ylläs ei ole mikään bilemesta. Alueen vahvuus on nimenomaan rauha ja puhtaus. Kaivos pölyineen ja valtavineen sivukivikasoineen ei millään muotoa istu tuohon mielikuvaan. Se tuhoaisi varmuudella Ylläksen luontomatkailun ja siinä sivussa todennäköisesti mm. erittäin harvinaisen luonnonvaraisen meritaimenen kutujoet.

Eikö Talvivaarasta opittu mitään? Väkisinkin tulee mieleen, että päättäjien hyvä omatunto on synonyymi huonolle muistille.

Hyökkäävä metso on muuten melkoisen pelottava ilmestys. Muistan kun eräs ystäväni 20 vuotta takaperin halusi alkaa luontokuvaajaksi. Vein hänet kuvaamaan erästä toista hullua metsoa täällä etelässä. Hän kuvasi metsoa ja minä metsoa pakoon juoksevaa insinööriä. Mielestäni minun kuvat olivat kyllä mielenkiintoisempia.