JÄÄHYVÄISET

Askelia. Ja puhetta.
”Täällä se on”

Pesäkummun takaa tulee näkyviin kaksi suurikokoista miestä.

”Tää on hyvä mesta. Päästään autolla perille.
Voisi losauttaa vaikka suoraan autosta…”

”Mitä meinaat, montako niitä tuolla mahtaa olla?”

Kaverit olivat niin tohkeissaan etteivät huomanneet minua.
Raivasivat innoissaan autolle tilaa heittämällä kuivuneita risuja ja oksia sivuun.
Nojasin kiveen ja purin hammasta yhteen. Mieli teki kiroa ja huutaa:

Pesässä on emo sekä maaliskuussa syntynyt poikanen ja joka ei vielä pärjää ilman äitiään.

Mutta olin hiljaa.

Yöllä mäyrä-äiti kulki polkuaan muutaman metrin päästä minua.

            (Olisin halunnut kuiskata sille jotain)