UUNO

September 18, 2017

 

Kesäpaikkamme lähistöllä on vanha torppa. Siinä asui Lehtosen Uuno, hallipartainen nauravasilmäinen, sellainen Joulupukin näköinen vanha mies. Uuno oli luontoihmisiä. Hän ruokki pihapiirissään eläimiä kesät talvet. Lapsena kävin usein ihmettelemässä kuinka orava tuli syömään siemeniä hänen kädestään.

Uuno asui vaatimattomasti. Sähköä tai muuta mukavuuksia torpassa ei ollut, eikä hän niitä kaivannutkaan. Elämänilo tuli aivan muista asioista. Keväthangista, muuttolinnuista ja muista luonnon pienistä asioista. Opetti hän minullekin paljon. Ja jutteli menninkäisistä.

 

Eilen

Kesäloma oli alkanut. Sain rippilahjaksi sen verran rahaa, että pystyin hankkimaan vanhan mopon itselleni. En ollut suostunut tulemaan kesäksi maalle enää muutamaan vuoteen. Kaupunki ja kaverit olivat houkuttaneet enemmän. Mutta nyt, mökkiviikonloppu houkutteli kovasti. Tukka hulmuten rinta rottingilla jo ajelin torpalle vievää metsätietä. Oi tätä vapauden ja nuoruuden huumaa. Supi klonkotti kaakkurilammen kohdalla vastaan, mutta Uunoa ei torpalla näkynyt. Olisi ollut mukava vaihtaa pari sanaa ja esitellä hieno menopelini. Takaisin mökille päästyäni kysyin vanhemmiltani tiesivätkö he Uunosta jotain. Oli kuulemma sahannut jollain työmaalla käsisirkkelillä reiteensä. Luuhun asti ja nyt makaavan sairaalassa. Ei näkynyt Uunoa seuraavankaan viikonlopun moporetkellä. Sunnuntai-iltana kotiin mentäessä isä koukkasi torpan ohi. Pellolla Uuno harvensi juurikasta. Konttaamalla. Apua ei ollut keneltäkään pyytänyt, eikä sitä varmaan kaivannutkaan. ”Sitkeä vanha höppänä” isä sanoi.

Tänään

Seison Uunon vuosia sitten näyttämän tutun kanahaukan reviirillä. Ympärillä monta hehtaaria hakattua metsää. Näky on karmea, ei puun puuta ole jätetty. Maanpinta on raiskattu jollain helvetin koneella ja kuivuneet maahan jätetyt oksat tekevät kulkemisen hankalaksi. Kiukun sekainen suru pakottaa etsimään pesäpuun paikan. Löydän puun kannon helposti maassa olevien poikasten ruuantähteiden perusteella. Vasta viime kesänä olin täällä valokuvannut  kanahaukan lentopoikasia. Monet retket olen lapsieni kanssa tänne tehnyt. He olivat uskoneet kun olin väittänyt siellä asuvan Menninkäisiä. Olipahan nuorin väittänyt löytäneensä jopa Menninkäisen jalanjäljen, muta tiedä häntä. Uuno on kuollut jo kymmenisen vuotta sitten. Sauna syttyi tuleen ja Uuno paloi yrittäessään sitä sammuttaa. Torppa on yhä pystyssä ja sisältä aivan kuin Uuno yhä asuisi siellä. Kaikki hänen tavaransa ja vaatteensa ovat yhä omilla paikoillaan. Pellon reunassa on lapio pystyssä maahan painettuna, kuin hautamerkkinä. ”Kanahaukka on pesinyt täällä niin kauan kuin muistan” Uuno sanoi kolmekymmentä vuotta sitten.

Nostan kannon vierestä haukan siipisulan ja itken. 

Mieleen tulee laulun sanat "tuhon tanssista joka menee näin,

yksi askel eteen ja kaksi taaksepäin"

 

CappercaillieCappercaillieCappercaillie(Tetrao urogallus)
Salo, Finland
Nikon D3s+70-200/2.8

 

 


Recent Posts
UUNO JÄÄHYVÄISET